Apuväline-tapahtuman blogi

RSS
30. lokakuuta 2015 12.45

Esteetön ympäristö tuo yhteiskunnan kaikkien ulottuville

Esteettömyys on toisten huomioon ottamista. Se antaa mahdollisuuden tasavertaiseen osallistumiseen, monelle myös elämään ilman riippuvuutta toisen avusta. Esteettömyyden edistämisen taustalle tarvitaan tahtoa ja ymmärrystä. Tärkeiden yksityiskohtien toteuttaminen ei tapahdu itsestään, siksi niistä on säädetty rakentamismääräyksissä ja -ohjeissa. Kyse ei ainakaan toistaiseksi ole itsestäänselvyydestä.
 
Tiedon, tahdon ja ymmärryksen lisäämiseksi olemme ESKEssä kirjanneet omat esteettömyyden teesimme. Ne puhuttelevat jokaista, vammasta tai vammattomuudesta riippumatta. Neljä teesiä nostavat esille sen, mikä tekee esteettömyydestä yhteistä ja laajasti vaikuttavaa.

Teesi 1: Esteettömyys kuuluu kaikille

Sanotaan, että esteettömyyttä ei huomaa ennen kuin se puuttuu. Esteettömyys luo sujuvuutta arkeen meille kaikille, me vain emme aina sitä tiedosta. Kuinka vaivatonta onkaan vaikkapa kulkea kantamusten kanssa automaattisesti avautuvista ovista ulos kaupasta. Me kaikki tarvitsemme esteettömyyttä jossain vaiheessa elämää, viimeistään kun askel iän myötä hidastuu ja aistien toiminta heikkenee ja turvaudumme mahdollisesti erilaisiin apuvälineisiin.
 
Pyöräytetäänpä asia toisin päin – esteettömyydestä ei ole kenellekään haittaa, se ei ole keneltäkään pois. Kyse on pitkälti ajattelutavasta.

Teesi 2: Esteettömyys yhdenvertaistaa

Mitä esteettömämpi ympäristö, sitä paremmat mahdollisuudet meillä kaikilla on toimia yhdenvertaisina kansalaisina. Asia on yksinkertainen. Kyse on siis myös ihmisoikeuksista.
 
Todellisuudessahan ympäristö ei ole esteetön. Tämä voi tarkoittaa turhautumisen tunteita, arjen hankaluutta sekä monien tärkeidenkin asioiden väliin jättämistä. Esimerkiksi äänestyspaikat voivat olla hyvinkin esteellisiä, jolloin ihmisen perusoikeus jää toteutumatta.
 
Hyväkään esteetön ympäristö ei ole esteetön kaikille; on hyvä muistaa, että aina tulee olemaan henkilöitä, jotka tarvitsevat mukautuksia ja erityisratkaisuja, mutta esteetön ympäristö vähentää huomattavasti näiden tarvetta. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni voisi toimia, osallistua ja elää elämäänsä yhdenvertaisina muiden kanssa.

Teesi 3: Esteettömyys on kestävää kehitystä

Rakennettu ympäristö tehdään kestämään jopa vuosisatoja. Ihmiselämä on paljon lyhyempi. Rakennuksen elinkaaren aikana siinä tulee toimimaan monenlaisia ihmisiä. Jos rakennukset, pihat, kaupungit ja sen tilat suunniteltaisiin alun perin esteettömiksi, säästyttäisiin turhilta muutostöiltä tai muutoilta. On helpompaa, halvempaa ja ympäristöystävällisempää rakentaa kerralla hyvin kuin korjata myöhemmin.
 
Rakennettu ympäristö on toteutettu kulloinkin voimassa olevien määräysten mukaisesti. Ennen ajateltiin, että "vika" on ihmisessä, nykyään ymmärretään, että "vika" onkin ympäristössä. Esteettömyys olisi otettava puheeksi aina rakennettua ympäristöä muokatessa: rakennusten peruskorjausten, katualueiden tai vaikka ulkovalaistuksen uusimisen yhteydessä, aina kun se on mahdollista. Jos vaikka taloyhtiössä tehdään putkistoremontti, niin teknisen suunnittelun lisäksi kannattaisi tehdä kylpyhuoneista samalla entistä esteettömämmät ja toimivammat.
 
Teknologiasta on nykyään apua myös esteettömyyden edistämisessä. Silti teknologiaa ei pitäisi käyttää paikkaamaan huonoa suunnittelua. On älytöntä ensin rakentaa esteitä ja sitten suunnitella laitteita, joilla ne esteet ylitetään. Esteettömyyden huomioon ottaminen on yksi rakentamisen laatutekijä.

Teesi 4: Esteettömyys on sopimus, ei mielipide

On totta, että esteettömyys on joukko määräyksiä, ohjeita sekä suosituksia ja hyviä käytänteitä. Mikä on kynnyksen suurin sallittu korkeus tai tasaisen pinnan suurin sallittu kaltevuus? Kuinka leveä pitäisi oviaukon olla? Mille korkeudelle kuuluvat hissin painikkeet ja saunan lauteet? Porrasaskelmiin tarvitaan kontrastiraidat ja naulakoihin päätyseinät, ettei heikkonäköinen törmää niihin.
 
Ihmisillä on monenlaisia, jopa keskenään ristiriitaisia tarpeita. Pyörätuolin käyttäjä tai skeittaaja iloitsisi kynnyksettömistä jalankulun väylistä, mutta näkövammainen jäisi ilman tärkeitä kiintopisteitä, joiden avulla hän pystyy pysymään jalkakäytävän puolella ja tietämään missä hän liikkuu.
 
Asioista on sovittava, jotta ne antavat useimmille meistä mahdollisimman hyvät toimimisen edellytykset. Vuosien varrella hioutunut yhteinen sopimus ottaa huomioon eri näkökulmat ja mielipiteet.

Tietoa ja tukea on tarjolla Kirsti Pesola

Esteettömyyden teesit tulevat näkymään ja kuulumaan Invalidiliiton ja sen Esteettömyyskeskus ESKEn toiminnassa. Me teemme työtämme pitkällä kokemuksella ja kovalla asiantuntemuksella esteettömyyden edistämiseksi. ESKE on olemassa siksi, että suomalaisesta yhteiskunnasta tulisi yhä parempi ja tasa-arvoisempi paikka meille kaikille.
 
Tänä vuonna uusittu esteeton.fi -sivusto on ESKEn ylläpitämä laaja-alaisen esteettömyystiedon portaali, niin rakentamisen ammattilaisille kuin kenelle tahansa asiasta kiinnostuneelle. Käykääpä tutustumassa.

Olemme myös paikalla Apuväline 2015 -tapahtumassa, tavataan siellä!

Kirsti Pesola
 
Kirjoittaja on tekniikan lisensiaatti, arkkitehti SAFA ja Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKEn johtaja.
 
Kirstin kuvasi Terhi Honkonen 
 


30. lokakuuta 2015 12.43

Uskaltautuisinko ulos?

Esteettömyys on työtäni, mutta miltä esteettömyys tuntuu? Tuntuuko se joltain? Sokea opaskoiran käyttäjä kertoi, että ulkona liikkuminen on omien rajojen jatkuvaa ylittämistä ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista. Se alkaa kysymyksestä: uskaltautuisinko ulos?

Kun sokea lähtee omasta pihastaan, ei ole itsestään selvää, että hän pystyy helposti myös palaamaan sinne. On keinoja löytää takaisin omaan pihaan. Voi piilottaa postilaatikkoon puhelimen ja sitten soittaa siihen, jotta tietää, missä kohtaa kääntyä kotipihaan. Liikkuminen vaatii harjoittelua ja tutustumista ympäristöön. Omiin arjen reitteihin voi saada liikkumistaidon ohjausta.

Äänimajakat auttavat suunnistamaan

Ääni on tärkeä suunnistautumisen apu. Äänimajakkaa kohti voi suunnistaa tai siitä voi etääntyä. Liikennevalojen äänimerkin avulla tietää, milloin voi turvallisesti ylittää kadun, mutta myös missä suojatie on. Joskus liikennevalot ovat pois päältä. Silloin tuttu turvallinen risteys muuttuu vaaralliseksi, jossa pelkää henkensä edestä. Huomaako autoilija minut, uskallanko mennä yli?

Äänet myös pelottavat ulkona. Koskaan ei voi varmuudella tietää, etteikö juuri tuo lähestyvä ajoneuvo tule kohti. Olenko varmasti jalkakäytävän puolella? Liikenteen melu peittää tärkeätkin äänet. Ympärillä on vain epäselvä liikenteen myllerrys, eikä voi olla varma, mistä suunnasta auto lähestyy.

Äänettömyys on vaara, kuten äänettömät sähköautot ja muut sähkötoimiset liikkumisen laitteet. Miten sellaisen voi havaita ennen kuin se on jo kohdalla? Se, mikä on muille miellyttävää äänettömyyttä, voi olla sokealle hengenvaarallista. Kukaan ei kaipaa lisää hälyä ja melua, vaan miellyttäviä ääniä.

Kulkiessa äänet ympärillä vaihtuvat. Sitä ei normaalin näön kanssa huomaa. Rakennuksen kohdalla kaiku on erilainen kuin avoimessa kohdassa. Ilman näköä on tarkkailtava ympäristöä toimivilla aisteilla ja niiden merkitys suunnistautumisessa kasvaa. Lumi narskuu mukavasti jalkojen alla, mutta myös muuttaa äänimaailmaa siinä missä maisemaakin. Tuttu paikka kuulosta aivan erilaiselta ja maassa olevat ohjaavat kohdat peittyvät. Lumivallit muuttavat kulkureittejä, ja paikka on otettava uudelleen haltuun.

Valkoinen keppi kertoo maan tasosta

Kulkiessa pitäisi tietää, montako kertaa on kääntynyt. Siitä voi päätellä oman sijainnin. Mäki kertoo sijainnin tarkasti. Jalkakäytävän reunatuet auttavat vakoisen kepin kanssa kulkijaa, ja tasoero suojatielle mentäessä varmistaa, onko ajoväylän vai jalkakäytävän puolella. Opaskoira ei pysähdy, jos merkkiä maassa ei ole.

Yllättävät tasoerot pelottavat, koska silloin maa katoaa jalkojen alta ja menettää tasapainonsa. Valkoinen keppi kädessä saa tietoa edessä olevista esteistä, jotka ovat vyötärön alapuolella. Siitä ylöspäin ei ole olemassa turvaa. Esimerkiksi portaiden alle kävellessä törmää ylempiin askelmiin ilman ennakkovaroitusta. Olisi tärkeää, että ympäristömme olisi turvallinen ilman yllättäviä esteitä.

Valkoinen keppi tuo kämmeneen tuntemuksen maanpinnan tasosta, mutta hyvin pieniä asioita sillä ei voi havaita. Monia silmin helposti havaittavia eroja ei voi kepillä tuntea; betonilaatoitus ja asfaltti tuntuvat aivan samalta. Opastavien ja varoittavien materiaalien valikoima on talvesta johtuen Suomessa hyvin rajattu. Esimerkiksi kolmen kivirivin levyinen noppakiviraita kävelytien poikki kestää talvikunnossapidon. Se osoittaa suojatien kohdan, jos paikalla ei ole liikennevaloja äänimerkillä.

Kaikilla on oikeus liikkua ulkona

Apuna on nykyään myös mobiiliteknologia. Älypuhelimeen on saatavissa ohjelma, joka hyödyntää paikannusta ja tietoa ympäristöön merkityistä kohteista. Se kertoo mm. katujen nimet. Suomalaisen BlindSquare -sovelluksen ulkomaalainen käyttäjä kommentoi, että tämän avulla hän on ulkona näkevä ja sisälle tullessa taas sokea. Valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuutta mobiiliteknologian käyttämiseen.

Liikkuminen on ihmisoikeus: kaikkialla pitäisi voida liikkua. Ympäristön tulisi olla mahdollisimman turvallinen myös ilman näköä. Jokaisen tulisi voida uskaltautua ulos ja liikkumaan niin jalan kuin vaikkapa joukkoliikenteessä. Toisilta se vaatii enemmän rohkeutta. Esteettömyys on yksi asia, joka saa ympäristön tuntumaan turvalliselta.

15.10. vietetään kansainvälistä Valkoisen kepin päivää. Lisätietoa siitä löytyy osoitteesta: www.nkl.fi/valkoinenkeppi

Hanna-Leena Rissanen

 

 

Hanna-Leena Rissanen
Esteettömyysasiamies, arkkitehti SAFA, sisustusarkkitehti, VTM
Näkövammaisten Keskusliitto

PS. Tipuin tikkailta ja sain 3 viikon ajan kokea esteettömyyttä eri näkökulmasta, kun en päässyt ovista ovipumppujen takia yms... Omakohtaisesti koettuna se olikin aivan eri  kuin mitä kuvittelin...


30. lokakuuta 2015 12.42

Apuvälineitä tarpeen mukaan

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen omaishoidon tukea koskevan selvityksen (2014) mukaan apuvälinepalveluiden osuus kaikista omaishoidettaville annettavista palveluista oli noin 26 %. Apuvälineet ovat yleisin omaishoitajien saama palvelu.

Väestömme ikääntyy. Parin vuosikymmenen kuluttua Suomessa arvioidaan olevan noin 1,5 miljoonaa yli 65-vuotiasta. Suomessa tavoitteeksi on asetettu laitoshoidon vähentäminen ja kotona asumisen tukeminen. Omaishoito on yksi tapa tukea kotona asumista. Omaishoito on paitsi inhimillinen ja toivottu, myös merkittäviä taloudellisia säästöjä julkiselle sektorille tuova hoitomuoto. Kotona annettu hoiva edellyttää kuitenkin riittävää tukea ja palveluja sekä hoidettavalle että hoitajalle.

Suuri osa Suomen omaishoitajista ja hoidettavista on yli 65-vuotiaita ja yli 80-vuotiaiden omaishoitajien määrä kasvaa. Iäkkäiden omaishoitotilanteissa apuvälineillä on usein suuri merkitys. Niiden avulla tuetaan selviytymistä päivittäisissä toiminnoissa, parannetaan hoidettavan toimintakykyä tai ehkäistään sen heikentyminen. Apuvälineillä helpotetaan sekä omaishoitajan että hoidettavan arkielämän sujuvuutta, liikkumista ja harrastamista. Pienetkin ratkaisut voivat helpottaa omaishoitajan jaksamista merkittävästi.

Omaishoito ei ole kosketa vain iäkkäitä ihmisiä. Omaishoitajia ja hoidettavia on kaikenikäisissä. Apuvälineitä tarvitsevat eri-ikäiset ja erilaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset.

Julkisuudessa on käyty viime päivinä keskustelua, tulisiko kuntien esittää luettelo tarjolla olevista apuvälineistä. Tietoa apuvälineistä tulee olla helposti saatavilla ja mm. kunnista saatavista apuvälineistä sitä löytyykin melko helpolla kuntien nettisivuilta. Kaikilla ei ole kuitenkaan pääsyä nettitiedon ääreen, joten tietoa pitää saada myös kuntien työntekijöiltä. Käyttäjien lisäksi hoiva-alan ammattilaisten on tärkeä tietää, millaisia apuvälineitä on olemassa.

Esillä olevista apuvälineluetteloista on varmasti hyötyä useille. Itse olen sitä mieltä, että tässäkin tulee lähteä yksilöllisestä tarpeesta. Apuvälinettä tarvitsevaa ei auta, jos kunnan listalla on rollaattori, mutta hän tarvitsisi suihkutuolin.

Omakohtainen kokemus isäni viimeisinä elinvuosina oli, että hyvinkin erilaisia apuvälineitä voi saada sekä liikkumiseen, pukeutumiseen että harrastuksiin. Aina kannattaa kysyä, jos tuntuu, että omaa tai läheisen elämää voisi jollakin vempaimella helpottaa. Useita apuvälineitä voi saada myös ilmaiseksi lainaan.

Apuvälineet ovat henkilökohtaisia, joten niiden pitää soveltua käyttäjälleen ja tarkoitukseensa. Apuvälineiden valinta on hyvä tehdä niitä käyttävän henkilön kanssa ja käyttöön tulee olla selkeät ohjeet. Marja Tuomi Omaishoitajat

Apuvälineitä tarvitaan tulevaisuudessa yhä enemmän helpottamaan arkeamme. Parhaiten jo hyviksi todettuihin apuvälineisiin ja alan uutuuksiin pääsee tutustumaan messutapahtumissa.

 

Messuilla tavataan!

Marja Tuomi
toiminnanjohtaja
Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry


30. lokakuuta 2015 12.05

Liikunta tuo toimintakykyä neurologisia sairauksia sairastaville

Liikunta ylläpitää ja edistää toimintakykyä, fyysistä kuntoa, yleistä terveydentilaa ja elämänlaatua myös neurologisia sairauksia sairastavilla. Sen vaikuttavuudesta on vahvaa tieteellistä näyttöä muun muassa Parkinsonin tautia, MS-tautia tai aivoverenkiertohäiriöiden sairauksia sairastavien kohdalla. Tutkimukset ovat toistuvasti osoittaneet, että näitä sairastavat kykenevät säännöllisellä liikuntaharjoittelulla parantamaan hapenottoa, lihaskuntoa ja liikkumiskykyä. Liikunnan on myös osoitettu olevan pääsääntöisesti turvallista.

Liikuntaa suositellaan niin vastasairastuneille ja lähes oireettomille kuin heille, joiden sairaus on edennyt pitkälle tai heikentänyt toimintakykyä merkittävästi. Siihen, mitä liikuntaa suositellaan, vaikuttavat sairauden, sen etenemisen ja oireiden lisäksi muun muassa aiempi liikuntaharrastus. Kun liikkuminen on tuttua, kipinä liikuntaharrastukseen löytyy usein myös sairastumisen jälkeen – toisinaan ehkä viiveellä.

Neurologisia sairauksia sairastavilla monipuolinen liikunta on paras vaihtoehto, joten avoimuus uusille harjoituksille ja tarvittaessa vaihtoehtojen tarjoaminen on tärkeää. Harjoitukset olisi hyvä suunnitella aina yksilöllisesti. Sopiva vaikeustaso vahvistaa onnistumisen ja itsepystyvyyden tunteita sekä toisaalta haastaa oikealla tavalla.

Fantastinen välinevuokrauspalvelu

Suomessa liikunnan myönteiset vaikutukset tunnetaan hyvin. Kaiken kaikkiaan liikuntaan kannustaminen ja sen mahdollistaminen on hyödyllistä. Osin kyse on resursseista, jotka näyttäisivät vaihtelevan paljon paikallisesti. Avustajapalveluilla, apuvälineillä, esteettömyydellä ja kuljetuspalveluilla on suuri merkitys neurologisia sairauksia sairastavien liikuntaharrastuksen mahdollistamisessa.

Erilaiset liikunnan apuvälineet tarjoavat uusia tai vaihtoehtoisia tapoja liikunnan toteuttamiseksi lukuisille neurologisia sairauksia sairastaville. Vaikeavammaisten kohdalla liikunta on pitkälle sovellettua ja se saattaa toteutua lähinnä osana fysioterapiaa.

Viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana apuvälineet, myös liikunnan alueella, ovat kehittyneet huomattavasti. Suomessa SOLIA- ja MALIKE-palveluiden toiminta on ollut suorastaan fantastista. Ne mahdollistavat liikuntavälineen ja/tai -lajin kokeilun ennen mahdollista oman apuvälineen hankintaa. Ulkomailla Suomea pidetäänkin soveltavan liikunnan mallimaana.

Mikä saa liikkumaan yhä uudestaan?

Neurologisia sairauksia sairastaville liikunnan psykologiset vaikutukset saattavat olla jopa tärkeämpiä kuin fyysiset. Liikunnan yhteydessä pintaan nousevat tunteet ja kokemukset, yhdessä liikkuminen, musiikin yhdistäminen liikuntaan, onnistumisen kokemukset sekä liikuntaharrastuksen sosiaalisuus ovat ilon aiheita. Liikunta voimaannuttaa ja voimaantumisen tunne saa liikkumaan. Liikkuminen ei kuitenkaan ole – eikä se saa olla – hikoilua hampaat irvessä.

Vertaistuki on liikunnan jatkuvuuden näkökulmasta tärkeä elementti. Yhteinen tekeminen, tsemppaaminen ja kokemusten jakaminen luovat pohjaa liikunnan jatkamiselle pitkäkestoisesti.

Paras liikuntaohjelma on sellainen, jota noudatetaan, ja säännöllisyys liikunnassa takaa parhaimman hyödyn. Liikkuminen on käyttäytymistä ja tietoista toimintaa, ja sitä ohjaavat motiivit. Kannustan kaikkia soveltavaa liikuntaa ohjaavia pohtimaan, mitkä ovat liikunnan pohjimmaiset motiivit neurologista sairautta sairastavilla. Mikä saa liikkumaan yhä uudestaan ja uudestaan? Mitkä ovat keskeiset liikuntaan altistavat, mahdollistavat ja vahvistavat tekijät?

Anders Romberg, Neuroliitto

Romberg on fysioterapeutti ja terveystieteen tohtori, jolla on lähes 30 vuoden kokemus työskentelystä neurologisia sairauksia sairastavien kanssa.

Neuroliitto on mukana Apuväline 2015 -tapahtumassa 5.–7.11. Tampereella. Tule paikan päälle juttelemaan aiheesta lisää.

Neuroliitto-Anders-Romberg

 


Apuväline 2019 Blogi

Näkövammaisten liiton tervetulosanat
Sari Kokko, järjestöjohtaja, Näkövammaisten liitto

Apuvälineet ja yhdenvertaisuus
Petri Pohjonen, pääjohtaja, Invalidiliitto, avajaispuhe

Ratkaise ja unelmoi!
Milla Ilonen hankepäällikkö Voimaa seksuaalisuudesta -hanke (2018–2020)

Savu Rökmanin sarjakuvablogi: Mitä osallisuus tarkoittaa?
Savu Rökman, kokemusasiantuntija

Pyöräilystä tukea kuntoutukseen
Antti Tulasaloa, toimintavälineneuvoja, Malike-toiminta, Kehitysvammaisten tukiliitto

Apuvälineen käyttäjän tule-terveys – Tuetaanko sitä?
Maarit Honkasola, TuleApu-hanke, Invalidiliitto

Yhteiskehittelyllä digitaalisia ratkaisuja palveluasumiseen
Minna Kilpeläinen, HIPPA, Metropolia

Kalastuksen elämyksellisyys on kaikkien ulottuvilla
Juha Happonen

"Hei, se oli mahtava golfkierros"
Piia Tarnanen projektikoordinaattori, Tampereen ammattikorkeakoulu

VR-teknologia auttaa autisminkirjon oppilasta arjessa
Tero Kujala, ohjaava opettaja, Valteri
Antti Peltoniemi, pedagoginen asiantuntija, Valteri

Välineitä seksuaaliseen hyvinvointiin
Tommi Paalanen, seksologi, filosofi, Sexpo-säätiö

Arkikuntoutus tukee asiakkaan osallisuutta
Satu Niskanen, toimintaterapeutti, väitöskirjatutkija

Tekoäly auttaa liikkumaan ja saa kuntoutujan liikuttumaan omasta pystyvyydestä
Minna Laine, fysioterapeutti, tft, toimitusjohtaja Meditas Oy

Koulu ja kuntoutus - monialainen yhteistyö tukee lasta ja nuorta 
Tero Makkonen, kuntoutuspäällikkö, Oppimis- ja ohjauskeskus Valteri

Osallisuus ja seksuaalisuus esillä OsalliSEKSI-teemakorttelissa
Markku Vellas, projektipäällikkö Kehitysvammaisten Palvelusäätiö sr, Jotta kukaan ei jäisi yksin -hanke

Saavutettavassa luontomatkailussa piilee valtava potentiaali
Petri Rissanen, Luonto kaikille - hanke ja Jukka Parviainen, apuvälineneuvoja, Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry

Kuntoutuminen on osa hoivaa ja arkea 
Sirkka-Liisa Kaistinen ylilääkäri, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri

Apuvälineen uusi elämä  
Cristina Andersson tietokirjailija, yrittäjä ja robotisaatioon erikoistunut konsultti ja luennoitsija

Saavutettavuus osaksi digipalvelun elinkaaren hallintaa
Iiro Nummela palvelupäällikkö, Näkövammaisten liitto ry

Esteetön Suomi on kaikille yhdenvertainen
Johanna Hätönen vs. vastaava esteettömyysasiantuntija Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE